Metodistikirkon rakenne
Metodistikirkon rakenne perustuu edelleenkin suuressa määrin John Wesleyn antamiin ohjeisiin. Vuosien varrella tapahtuneet hajaannukset ja yhdistymiset toisten kirkkojen kanssa ovat tuoneet tietenkin joitakin uudistuksia. Myös kansalliset lait aiheuttavat jonkin verran muutoksia. Tässä käsittelen lyhyesti Metodistikirkon rakenteeseen ja hallintoon liittyviä seikkoja.
Konnektionalismi
Metodistikirkko on muodoltaan lähinnä episkopaalinen. Metodistikirkolla on vain yhdentasoisia piispoja, ei siis arkkipiispoja luterilaisen kirkon tapaan tai useampaa järjestelmää esimerkiksi katolisen kirkon tapaan. Metodistikirkon erityispiirteenä on konnektionalismi, joka juontaa juurensa John Wesleyn toiminnasta. Taustana konnektionalismilla on Wesleyn näkemys kirkosta ihmissuhdeverkostona. Seurakunnassa tulisi vallita keskinäinen yhteys, jossa jokainen auttaa toista rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään.
Konnektionalismi ei rajoitu vain paikallistasolle, vaan se koskee koko maailmanlaajuista Metodistikirkkoa. Kaikki yksilöjäsenistä ja paikallisseurakunnista Yleiskonferenssiin, joka on Metodistikirkon korkein päättävä elin toimivat yhteistyössä. Kirkon työ nähdään yhteisenä työnä, jossa kaikki sen osat ovat tasavertaisia ja yhtä tärkeitä. Konnektionalismissa paikallisseurakunta nähdään koko kirkon pienoismallina ja koko kirkko paikallisseurakunnan ”isoveljenä”.
Book of Discipline kuvaa konnektionalismia Metodistikirkon perinteessä monitasoisena, maailmanlaajuisena näkemykseltään ja paikallisena olemukseltaan. Konnektionalismi ei ole vain toimintaelimien yhteyttä, vaan elintärkeiden suhteiden verkosto. Konnektionalismi ilmenee yhteisenä uskonperintönä, yhteisinä opillisina periaatteina ja yleisinä sääntöinä, yhteisenä hallintona sekä yhteisenä tehtävänä, jota toteutetaan konferensseissa ja niiden kautta.
Lisäksi Book of Disciplinen mukaan konnektionalismi toteutuu ainakin kolmessa perustavassa teossa. Ensinnäkin omistamme Jumalan kirkolle antaman tehtävän tehdä opetuslapsia Jeesukselle Kristukselle. Toiseksi järjestämme koko kirkon niin, että paikallisseurakunnat, jotka ovat saamamme tehtävän pääasiallinen toteutuskenttä, voivat uskollisesti ja hedelmällisesti tehdä opetuslapsia Jeesukselle Kristukselle. Kolmanneksi varmistamme, että kaikki konnektion osat täyttävät niille annetut velvollisuudet, niin että Yhtynyt Metodistikirkko voi toteuttaa tehtäväänsä uskollisesti.
Konferenssit
Metodistikirkon rakenne ja hallinto on jaettu konferensseiksi. Konferenssilla on metodistisessa kielenkäytössä kaksi päämerkitystä. Ensimmäiseksi se tarkoittaa kokousta, jossa tehdään päätöksiä. Esimerkiksi paikallisseurakuntien kevät- ja syyskokoukset ovat seurakuntakonferensseja. Toiseksi se tarkoittaa tietyn alueen kirkkoa tai seurakuntien yhteenliittymää, jotka muodostavat oman hallinnollisen alueen, jota piirikunnanjohtaja johtaa. Tällainen konferenssi kokoontuu kerran vuodessa vuosikonferenssiin.
Tässä käyn läpi neljä eri hallinnollista konferenssia. Konferenssit voi nähdä joko asteittaisena, jossa edetään alhaalta ylöspäin tai toisin päin tai sitten sipulimaisena kerroksellisuutena pienestä suureen tai yksityiskohtaisesta yleiseen. Etenen paikallisseurakunnan asioita käsittelevästä seurakuntakonferenssista koko kirkon asioita käsittelevään Yleiskonferenssiin.
Seurakuntakonferenssi. Metodistikirkon pienin hallinnollinen yksikkö on paikallisseurakunta, joka muodostaa seurakuntakonferenssin. Seurakuntakonferenssi eli paikallisseurakunta on myös Metodistikirkon näkemyksen mukaan on se kirkon osa, joka toteuttaa kirkon saamaa tehtävää ja vie evankeliumia eteenpäin. Seurakuntakonferenssi on paikallisseurakunnan päättävä elin.
Seurakuntakonferenssi kokoontuu kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä ja sitä johtaa piirikunnanjohtaja tai hänen asettamansa vuosikonferenssin täysiyhteydessä oleva pappi. Syksyn seurakuntakonferenssissa käsitellään yleensä tulevaa vuotta ja suoritetaan myös täytevaalit, jos siihen on tarvetta. Kevätkonferenssissa tehdään seurakunnan tilinpäätös ja valitaan henkilöt ja edustajat eri tehtäviin ja neuvostoihin. Seurakunnan yleisten asioiden lisäksi seurakuntakonferenssi käsittelee myös vuosikonferenssin tai Book of Disciplinen sille antamia tehtäviä. Seurakuntakonferenssi myös suosittelee vuosikonferenssille pastoriksi koulutettavia. Aloitteita seurakuntakonferenssille voi antaa kuka tahansa seurakunnan jäsen.
Seurakuntakonferenssien välillä seurakunnan hallintoa hoitaa seurakuntaneuvosto, joka vastaa suunnilleen vapaiden suuntien seurakuntien vanhimmistoa. Seurakuntaneuvosto on seurakunnan hallitus. Seurakuntaneuvosto koostuu seurakuntaan nimitetyistä pastoreista sekä 2–11 seurakuntakonferenssin vuodeksi kerrallaan valitsemasta henkilöstä. Yleensä seurakunnan maallikkojohtaja on myös seurakuntaneuvoston jäsen. Seurakuntaneuvoston puheenjohtajan valitsee seurakuntakonferenssi.
Seurakuntakonferenssit osallistuvat vuosikonferenssin toimintaan edustajien kautta. Seurakunta lähettää vuosikonferenssiin yhden maallikkoedustajan jokaista seurakuntaan nimitettyä pastoria kohden. Usein maallikkoedustaja on myös seurakunnan maallikkojohtaja.
Vuosikonferenssi. Vuosikonferenssi on Suomen Metodistikirkon päättävä elin. Vuosikonferenssi tarkoittaa sekä vuotuista vuosikokousta että paikallista piirikunnanjohtajan johtamaa aluetta. Pohjoismaissa kansalliset metodistikirkot ovat niin pieniä, että yleensä vuosikonferenssi on yhtä kuin kyseisen maan Metodistikirkko. Yhtenä poikkeuksena on Suomen kaksi vuosikonferenssia. Tämä johtuu siitä, että 1925, kun Suomen Piispallinen Metodistikirkko rekisteröitiin vuoden 1923 uskonnonvapauslain perusteella, ruotsinkieliset perustivat oman vuosikonferenssinsa. Siksi Suomessa on suomen- ja ruotsinkieliset vuosikonferenssit. Ennen tätä jakaantumista Suomen Metodistikirkko oli yksi vuosikonferenssi, joka oli jaettu kahteen piirikuntaan.
Vuosikonferenssiin kuuluvat äänioikeutettuina vuosikonferenssin täysiyhteydessä olevat pappisjäsenet, vuosikonferenssin koejäsenet ja kokotoimisesti toimivat paikallispastorit, seurakuntien maallikkoedustajat, vuosikonferenssin maallikkoedustaja, Suomen Metodistikirkon Naisliiton puheenjohtaja, Lapsi- ja nuorisotyön neuvoston puheenjohtaja ja kaksi nuorisoedustajaa. Lisäksi osatoimiset ja opiskelevat paikallispastorit, maallikkolähetystyöntekijät, diakonissat ja kirkkohallituksen puheenjohtaja osallistuvat, mutta heillä on vain puheoikeus. Aloitteita vuosikonferenssille voi antaa kuka tahansa vuosikonferenssin seurakuntien jäsen. Vuosikonferenssin vuosikokouksessa uudet piirikunnanjohtajat, papit ja diakonit vihitään virkaansa ja piispa lukee nimityslistan.
Vuosikonferenssia johtaa piispa tai piispan estyessä piispan asettama henkilö. Piispan kanssa vuosikonferenssin johtoryhmän muodostavat piispan nimittämät piirikunnanjohtajat. Vuosikonferenssi päättää koko paikallisen kirkon asioista ja toimeenpanee keskus- ja yleiskonferensseissa tehtyjä päätöksiä ja ottaa myös niihin kantaa. Vuosikonferenssin kokousten välissä vuosikonferenssin toimintaa ohjaa kirkkohallitus, jonka jäsenet ovat vuosikonferenssin valitsemia. Vuosikonferenssi osallistuu keskus- ja yleiskonferensseihin lähettämällä niihin sekä pappis- että maallikkoedustajat, joiden lisäksi myös piirikunnanjohtaja osallistuu yleensä kokouksiin.
Keskuskonferenssi. Yhdistynyt Metodistikirkko on jaettu alueellisiin ja hallinnollisiin osiin. Siinä, missä vuosikonferenssi on paikallisseurakuntien muodostama kokonaisuus, keskuskonferenssi on tietyn maantieteellisen alueen vuosikonferenssien muodostama kokonaisuus. Tätä aluetta johtaa piispa ja siksi sitä kutsutaan usein myös piispanalueeksi. Suomi kuuluu Pohjois-Euroopan ja Baltian maiden piispanalueeseen.
Keskuskonferenssissa on edustajat jokaisesta alueen vuosikonferenssista. Edustajat koostuvat sekä pappis- että maallikkoedustajista, joita on yhtä paljon. Siellä päätetään piispanalueen asioista, toimeenpannaan yleiskonferenssissa tehtyjä päätöksiä ja käsittelee saatuja aloitteita. Keskuskonferenssi valitsee myös uuden piispan. Keskuskonferenssi kokoontuu joka neljäs vuosi ja sen jälkeen julkaistaan uudistettu painos Book of Disciplinestä. Aloitteita keskuskonferenssille voi antaa kuka tahansa piispanalueen seurakuntiin kuuluva henkilö.
Yleiskonferenssi. Yleiskonferenssi on Yhtyneen Metodistikirkon korkein päättävä elin. Se kokoontuu joka neljäs vuosi ja kokouksen päätöksistä julkaistaan aina uudistettu painos Book of Disciplineä, jonka pohjalta myös pohjoismainen Northern Europe Book of Discipline of the United Methodist Church tehdään paikallisin sovellutuksin.
Yleiskonferenssissa on yhtä monta pappis- ja maallikkojäsentä. Vuosikonferenssit lähettävät omat edustajansa yleiskonferenssiin. Kuka tahansa Yhtyneen Metodistikirkon seurakuntiin kuuluva jäsen saa lähettää yleiskonferenssiin aloitteita. Yleiskonferenssissa käsitellään koko kirkkoa koskevia asioita ja aloitteita. Jotkin päätökset alistetaan myös keskus- ja vuosikonferenssien hyväksyttäviksi.
Kirkon virat
Metodistikirkon käsityksen mukaan kristinuskossa hallitsee yleinen pappeus, jota kutsutaan myös yleiseksi palveluksi. Se tarkoittaa, että jokainen kirkon jäsen on oikeutettu ja jopa velvoitettu toimimaan kirkon tehtävän hyväksi. Kirkon tehtävä on tehdä opetuslapsia Jeesukselle Kristukselle. Yleinen palvelu oikeuttaa jokaisen kristityn toimimaan evankeliumin hyväksi ja olemaan aktiivinen seurakunnan jäsen. Yleisen palvelun lisäksi on erityinen palvelu, joka tarkoittaa muun muassa pappisvirkaa. Keskityn niihin.
Papit. Metodistikirkossa pastorin virka on kiinteästi sidoksissa konnektionalistiseen kirkkonäkemykseen. Pastori ei ole paikallisen seurakunnan, vaan koko kirkon palvelija. Paikallinen seurakunta ei myöskään valitse tai kutsu pastoria, vaan piispa nimittää pastorit seurakuntiin. Metodistikirkossa täysiyhteydessä olevat pastorit ovat Suomen valtion tunnustamia ja heillä on oikeus suorittaa kaikkia kirkollisia toimituksia.
Metodistikirkossa on pastorin virassa eri asteita tai vaiheita. Vanhimmat ovat vuosikonferenssin täysiyhteydessä olevia pastoreita. Heillä on täydet pastorin valtuudet. Koejäsenet ovat pastoreita, jotka ovat päättäneet opintonsa ja he ovat saaneet nimityksen. Kokeella oleva toimii seurakuntatyössä ja tekee samalla joitakin metodistisia opintoja. Koeajan jälkeen, joka yleensä on kaksi tai kolme vuotta, koejäsen vihitään vanhimmaksi ja vuosikonferenssin täysijäseneksi. Myös koejäsenellä on yleensä täydet pastorin oikeudet.
Kolmantena ryhmänä ovat paikallispastorit. Paikallispastorit ovat henkiöitä, jotka vielä opiskelevat tai heillä ei ole Metodistikirkon vaatimaa koulutusta työhön, mutta heidät on silti nimitetty johonkin seurakuntaan pastoriksi. Paikallispastorilla ei ole kaikkia papillisia oikeuksia, eli hän ei saa esimerkiksi vihkiä, eikä hän voi toimia pastorina muussa seurakunnassa kuin siinä, mihin hänet on nimitetty.
Piispa nimittää pastorit. Ennen vanhaan seurakunnilta tai pastorilta ei kysytty mielipidettä nimitysasiassa, vaan asia selvisi heille vasta vuosikonferenssin sunnuntaisessa juhlajumalanpalveluksessa, jossa piispa lukee nimityslistan. Piispan avustajana nimitysprosessissa toimii piirikunnanjohtaja. Muutenhan nimitykset olisivat useimmiten puhdasta arpapeliä, koska piispa on usein ulkomailta, eikä tunne paikallisia seurakuntia ja pastoreita kovinkaan hyvin. Nykyisin piirikunnanjohtaja useimmiten neuvottelee nimityksistä seurakuntien ja pastoreiden kanssa ja näin pyritään kaikkia tyydyttäviin ratkaisuihin.
Metodistikirkossa on vuodesta 1956 lähtien voitu vihkiä myös naisia papeiksi. Ensimmäinen suomalainen naispappi, Eila Pimiä, vihittiin pastoriksi 1958.
Diakoni. Diakoni on käytännössä myös papillinen virka. Diakonille on omat koulutusvaatimuksensa. Aiemmin diakonin virka oli yksi askel tiellä kohti täysiyhteyttä, mutta joitakin vuosia sitten diakonin virka erotettiin omaksi virakseen. Diakoni nimensä mukaan keskittyy diakoniseen työhön. Diakoni voidaan myös nimittää paikallispastoriksi.
Paikallissaarnaaja ja seurakuntapalvelija. Paikallissaarnaaja ja seurakuntapalvelija ovat Metodistikirkon maallikkoviroja. Virkojen tausta on John Wesleyn toiminnassa. Pastoreiden lisäksi Wesley nimitti ja lähetti useita maallikkosaarnaajia toimimaan eri paikkakunnilla metodistisen herätyksen hyväksi. Metodistikirkossa virat on säilytetty ja ne ovat pastorin virkaa tukevia virkoja. Paikallissaarnaaja ja seurakuntapalvelija on käytännössä pastorin apulainen, joka on saanut koulutuksen paikallissaarnaajakurssilla ja on näin oikeutettu toimimaan metodistiseurakunnissa.
Viime vuosina paikallissaarnaajan virka on ainakin Suomessa alkanut kokea jonkin verran muutosta. Virka ei enää keskity saarnaamiseen ja tilaisuuksien vetämiseen, vaan yleisempäänkin palveluun. Niinpä Suomen Metodistikirkossa on ollut järjestelmällistä pyrkimystä luoda paikallissaarnaajajärjestelmästä ja siihen liittyvästä koulutuksesta maallikkojärjestelmää, jonka kautta jokainen seurakunnan vastuullinen koulutettaisiin omaan tehtäväänsä.
Virallisesti metodistikirkko uudisti paikallissaarnaaja-viran yleiskonferenssissa vuonna 2012. Silloin virka jaettiin kahtia. Paikallis- tai maallikkosaarnaajat ovat käyneet kirkon maallikkokoulutuksen ja saaneet valtakirjan toimia seurakunnassa saarna- ja opetustehtävissä sekä jumalanpalvelusten vetäjänä. Seurakuntapalvelija on saanut maallikkokoulutuksen ja valtakirjan toimia seurakunnassa muissa tehtävissä, kuten toimien eri työmuotojen johtajana tai diakoniatehtävissä.