Turkua muuttamassa
Mikä on seurakunnan tehtävä? Ketkä ovat sen asiakkaita? Tämänkaltaisia kysymyksiä pohdiskelin pari vuotta sitten tehdessäni johtamistaidon erityistutkintoa.
Seurakuntiin on viime vuosina omaksuttu liikemaailman kielenkäyttöä ja menetelmiä. Se on ihan hyvä juttu, vaikka emme seurakunnissa olekaan tekemässä businesta.
Liike-elämässä joudutaan kuitenkin pohtimaan pohtimiani kysymyksiä, jotta yritysten tuotteita ja palveluita ostettaisiin. Vaikka seurakunnissa ei varsinaisesti myydä mitään, meillä kuitenkin on sanoma, jota tarjoamme ja palvelutehtävä.
Metodistikirkossa kirkon yhteiseksi tehtäväksi määritellään maailman muuttaminen opetuslasten tekemisen kautta. Yksinkertaistaen se tarkoittaa sitä, että evankeliumia julistamalla tarjoamme ihmisille Jumalan mahdollistamaa pelastusta.
Kun ihminen ottaa sen vastaan, tarjoamme hänelle opetusta, jotta hän voi kasvaa kristittynä. Tämän kautta kristityt kasvunsa kautta pyrkivät elämään uskoaan todeksi arjessa rakastaen lähimmäisiä ja tekemällä kaikkea hyvää.
Mutta ketkä ovat seurakunnan asiakkaita? Ovatko ne uskosta osattomat? Tai seurakunnan jäsenet? Pohjimmiltaan vastaus riippuu näkökulmasta.
Lähetyskäskyn näkökulmasta maailma kaikkine ihmisineen on seurakunnan asiakas. Pastorin ja seurakunnan työntekijöiden kannalta seurakunnan jäsenet saattavat näyttäytyä asiakkaina.
Mutta seurakunta ei ole yritys, kuten jo mainittiin. Siltä osin seurakunnalla ei varsinaisesti ole asiakkaita.
Seurakunta ei ole toimintakeskus. Se ei ole kirkkorakennus. Seurakunnassa ei itse asiassa edes käydä, sillä seurakunta ovat sen muodostavat ihmiset.
Tältä pohjalta seurakuntaa voikin verrata perheeseen. Yhtä outoa olisikin kysyä, kuka on perheen asiakas. Perheessä on erilaisia asemia (vanhemmat, isovanhemmat, lapset jne.) ja erilaisia tehtäviä.
Seurakunnassakin on samoin. Sielläkin jokainen on vuorollaan se, joka tarvitsee ja se, joka palvelee. Jokainen omien kykyjen, kutsumuksen ja elämäntilanteen mukaan.
Eikä tämä rajoitu vain seurakunnan tilaisuuksiin ja yhteisiin kokoontumisiin. Seurakunta on tavallaan kaikkialla, missä sen jäsenkin on.
Seurakuntalaisten palvelu ei rajoitu seurakunnan seinien sisään, vaan itse asiassa se vasta alkaa niiden ulkopuolella. Yhteiset kokoontumisemme, jumalanpalvelukset ja pienryhmät, ovat hetkiä, joissa voimme varustautua, levätä ja rohkaistua toistemme esimerkistä. Aivan samaan tapaan kuin perheen kotikin on yhteyden, turvan ja levon paikka.
Näkyni on, että seurakuntana voisimme olla muuttamassa Turkua parempaan. Että voisimme kaikkialla, missä vain olemmekin, olla Jumalan valona ja suolana.