Seurakunta ei ole rakennus
Seurakunta ei ole rakennus. Se on sinä ja minä. Eikä seurakunta ole seurakunnan ohjelmassa ilmoitettu tilaisuus, esimerkiksi jumalanpalvelus, vaan seurakunta on kaikkialla, missä sinä ja minä kuljemme ja elämme uskoamme todeksi.
Uudessa testamentissa Paavali kuvaa seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi. Ruumiissa kaikki osat ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Jopa umpisuoli. Ruumiin eri osat pystyvät myös tukemaan muita osia, jotka syystä tai toisesta ovat heikompia tai vaikkapa sairaita.
Me seurakuntana ja yksilöseurakuntalaisina olemme erilaisia. Emme pelkästään ole eri ikäisiä ja näköisiä ja erilaisista taustoista, vaan meillä on myös erilaisia vahvuuksia, taitoja ja lahjoja. Juuri tämä erilaisuus ja kunkin omat tiedot ja taidot rakentavat seurakuntaa kokonaisuutena ja auttavat sitä kasvamaan.
Jokaista siis tarvitaan. Kuten Paavalikin sanoi, että kun tulemme yhteen, jokaisella meistä on jotakin annettavaa.
Toisinaan se annettava voi olla pelkkä läsnäolomme. Ehkä emme jaksa tai pysty muuhun. Silloin seurakunnan muut osat voivat tukea ja auttaa.
Usein se annettava voi olla jossakin muualla kuin seurakunnan tilaisuuksissa. Ehkä rukoilet paljon kotona. Ehkä kerrot Jeesuksesta tapaamillesi ihmisille. Ehkä työskentelet tai toimit vapaaehtoisena apua tarvitsevien parissa.
Sen lisäksi, että seurakunta on yhteistyötä, se on myös varustamo. Se on paikka tai ehkä ennemminkin yhteys, jossa voimme rakentua ja saada voimaa elää elämäämme uskovana seurakunnan tilaisuuksien ulkopuolella.
Seurakunta on sairaala tai huoltoasema, jossa voimme käydä levähtämässä ja tervehtymässä. Seurakunta on turvapaikka.
Kaikkein parhaiten seurakuntaa kuitenkin kuvaa sana yhteys. Se on Jumalaan uskovien ihmisten muodostama yhteys. Ei vain kerho tai harrastus, vaan liitto.
Paikallinen seurakunta myös rakentuu jäseniensä kaltaiseksi. Sellaiseksi kuin sinä ja minä. Enkä tarkoita tässä jäsenyydellä sitä, että nimi on seurakunnan jäsenkirjassa, vaan sitä, että ylipäätään kokee jonkin seurakunnan hengelliseksi kodikseen.
Jokainen meistä on rakentamassa yhdessä seurakuntaa. Se herättääkin mielenkiintoisia näköaloja. Minkälaista seurakuntaa sinä haluaisit olla rakentamassa? Mitä sinä haluaisit tehdä seurakuntana?
Näin vuoden lopun lähestyessä nämä ovat hyviä kysymyksiä, kun pohtii, mitä haluaa uudelta vuodelta.
Oma rukoukseni on, että seurakuntamme kasvaisi yhteydessä ja rakkaudessa ja tavoittaisi yhä uusia ihmisiä.