Täydelliset älkööt vaivautuko

Jokunen vuosi sitten julkaistiin suomeksi otsikonmukainen kirja. Sen on kirjoittanut Suomessakin käynyt amerikkalainen pastori John Burke. Hänen ajatuksensa on, että seurakunta ei ole paikka täydellisille ja parhaimmille, vaan heikoille, vajavaisille, epäonnistujille. Siis tavallisille ihmisille.

Tämä noudattaa Jeesuksen periaatetta. Hänhän totesi evankeliumeissa, että hän ei ole tullut parantamaan terveitä vaan sairaita. Sanansa Jeesus osoitti tuon ajan uskonnolliselle kermalle, joka oli tehnyt uskonnosta keinon pönkittää omaa asemaa.

Nykyään ainakaan uskosta osattomien parissa vakaumuksellinen kristillisyys ei välttämättä ole keino korostaa itseä. Mutta siitä huolimatta saatamme joskus seurakunnissa langeta sen houkutukseen.

Mieleeni tuleekin toisinaan eräästä David Wilkersonin kirjasta lukemani tapahtuma. Wilkerson oli järjestämässä evankelioimistapahtumaa varmaankin joskus 1960-luvulla jonkin seurakunnan tiloissa. Tapansa mukaan hän kutsui tilaisuuteen kaikenlaisia nuoria.

Jos olette lukeneet esimerkiksi Ristin ja linkkuveitsen, tiedätte, että Wilkerson työskenteli jenginuorten parissa. Niinpä tuohonkin tilaisuuteen tuli paljon tavallisia jenginuoria. Vaan tällä kertaa tulikin ongelmia, koska kyseisen seurakunnan pastori kieltäytyi päästämästä monia heistä sisään. Syynä oli muun muassa se, että joillakin tytöistä oli liian lyhyt hame.

Jaakobin kirjeessä on kuvattu tapaus, joka jossakin määrin pitää paikkansa edelleenkin, vaikka emme ehkä haluaisikaan myöntää:

Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: “Istu tähän, tässä on hyvä paikka”? Köyhälle te sen sijaan sanotte: “Seiso sinä tuossa”, tai: “Istu tähän lattialle jalkojeni viereen.” Jaak. 2:2–3

Olemme ehkä Jaakobin esimerkin tavoin unohtaneet Jeesuksenkin periaatteen, että seurakunnan tulisi olla tavallisille ihmisille. Joskus he voivat haista. Joskus he voivat olla väärää mieltä jostakin asiasta. Joskus he voivat pukeutua tai muuten näyttää väärältä.

Mutta seurakunnan pitäisi olla koti ja perhe. Kuinka monen kotona istutaan kovalla penkillä selkä suorana parhaimmissa vaatteissa? Kuinka moni ei voi mennä kotiin, jos näyttää väärältä tai on muuten vääränlainen?

Seurakunnan pitäisi olla sellainen, että sinne on hyvä tulla ja siellä on hyvä olla. Ei sellainen, jonka ovelta käännytetään pois, jos naamavärkki ei miellytä tai mielipiteet ovat vääriä.

Tietenkin joku voi pelätä sitä, että tämänkaltainen vapaus johtaa penseyteen uskossa. Avain onkin siinä, että jos olemme seurakunta, joka ottaa kaikki vastaan, niin Jeesus, joka etsii ja kaipaa jokaista, kohtaa tulijat.

Jeesuksen kohtaaminen muuttaa ihmistä, eivät meidän sääntömme. Jeesuksen kohtaaminen antaa meille myös arvon, jota mikään päteminen ei voi saavuttaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.